Mitä teen, kun lapsi ei halua mennä kouluun?

Äiti soittaa huolissaan ja kysyy, mitä pitäisi tehdä. Lapsi ei halua mennä kouluun. Äidin huoli on valtava ja olo varsin kädetön.

Koulupoissaolot ovat viime vuosina herättäneet paljon huolta niin kouluissa kuin kotonakin. Poissaolojen syyt ovat moninaisia. Useimmiten lapsen poissaolot johtuvat sairastumisesta, mutta taustalta voi löytyä myös lapsen hyvinvointiin, kouluilmapiiriin ja perhetilanteeseen liittyviä asioita.

Varsinkin näin syksyisin flunssat ja muut lyhytaikaiset sairaudet ovat syynä poissaoloihin. Monilla taustalla on myös psyykkisiä syitä. Lasten ja nuorten masennus, ahdistus ja kiusaaminen voivat olla syitä, että kouluun lähteminen ei ole tunnu parhaimmalta ajatukselta. Kiusaaminen ja sosiaalisen ulkopuolisuuden tunne on vakava asia. Välillä tuntuu, että yhä useampi lapsi tuntee myös sosiaalista pelkoa. Pakolla on vaikea itseään tai lastaan motivoida. Kun koulu ei tunnu merkitykselliseltä eikä turvalliselta paikalta, on niin paljon helpompi jäädä kotiin.

Osalla lapsista ja nuorista on myös oppimisvaikeuksia, joiden seurauksena onnistumisen kokemukset ovat jääneet vähäisiksi.

Eräs opettaja kertoi, kuinka pieni ekaluokkalainen teki koulussa kaikkensa päästäkseen kesken koulupäivän koulusta kotiin. Lapsen äiti oli kovin huolissaan ja pohti, mikä koulussa voisi olla vikana, kun poika ei siellä halunnut olla. Pojan käyttäytyminen koulussa oli huonoa ja opettaja oli joutunut usein soittamaan lapsen huoltajat hakemaan lapsen koulusta. Kun asiaan perehdyttiin tarkemmin, selvisi, että lapsella on kotitilanteensa vuoksi suuri pelko siitä, että vanhemmille tapahtuisi jotain pahaa hänen poissaollessaan ja että hänet hylättäisiin. Poika oli ehdollistunut käyttäytymään huonosti saavuttaakseen haluamansa tavoitteen. Osa lapsista tuntee suurta vastuuta kodista ja sisaruksistaan. Tämä voi estää osallistumasta opetukseen säännöllisesti.

Lapselle perheeseen liittyvät asiat ovat suuria, vaikka ne meistä aikuisista saattavatkin tuntua pieniltä. Me aikuiset hyvin helposti saatamme ajatella, että lapsi selviää helposti esimerkiksi vanhempien erosta. Jos perheessä on päihteidenkäyttöä, väkivaltaa, talousvaikeuksia jne, lapsi voi tuntea olonsa kovin turvattomaksi. Tämä heijastuu luonnollisesti myös koulunkäyntiin. Eräs alakoululainen lapsi halusi jäädä kotiin äitiään hoitamaan tämän sairastuttua.

Osa lapsista on poissa aamun ensimmäiset tunnit. Monella taustalta löytyy elämäntapohin liittyviä asioita. Tilanne saattaa korjaantua jo pelkästään sillä, että kiinnitetään huomiota unirytmiin. Osa lapsista kokee elämänrytminsä hyvin haastavana. Jatkuva kiireen tunne ja kokemukset itseen kohdistuvista odotuksista saattavat ilmetä vatsakipuina, päänsärkyinä ja erilaisina psyykkisen kuormituksen ilmentyminä. Osa lapsista kokee kouluympäristön pelottavana tai liian kuormittavana.

Vastaus äidille voisikin olla esimerkiksi: ”Hyvä äiti, olet selkeästi huolissasi lapsestasi. Tämä kertoo rakkaudesta lastasi kohtaan ja on ymmärrettävää, että tunnet itsesi voimattomaksi tilanteessa varsinkin, kun et tiedä, mistä lapsesi haluttomuus lähteä kouluun voisi mahdollisesti johtua. On tärkeää, että asiaan puututaan ajoissa. Olisiko meidän mahdollista tavata esimerkiksi koulukuraattorin tai psykologin kanssa ja pohtia yhdessä avoimesti keskustellen, mistä mahdolliset kouluun lähtemisen haasteet johtuvat ja mitä voisimme asialle tehdä?”

Koska syitä poissaoloihin on yhtä monta kuin on lastakin, avoin vuoropuhelu ja ymmärtävä suhtautuminen kaikilta osapuolilta voi auttaa lasta palaamaan takaisin kouluun ja löytämään opiskelun ilon uudelleen.

-Maria-