Rakas ystävä,

haluaisin sanoa sinulle, että se, mitä koet tai olet kokenut on totta ja vakavaa. Sinä et ole sitä aiheuttanut eikä se ole sinun syysi. Väkivalta ei ole koskaan rakkautta. Ei henkinen eikä fyysinen. Vastuu siitä on aina väkivallan tekijällä.

Rakas ystävä, sinä ansaitset turvaa, kunnioitusta ja rauhaa. Toivoisin, että muistaisit sen pienen lapsen, joka syntyi tähän maailmaan. Toivoisin, että muistaisit, että sinä olet arvokas ja rakastettava.

Jossakin vaiheessa elämääsi saattoi tapahtua asioita, että sinä aloit menettää luottamustasi. Saatoit pelätä ja oppia suojelemaan itseäsi niin, että sinun oli vaikeaa kuunnella enää omia tunteitasi, asettaa rajoja ja arvostaa itseäsi. Ehkä epänormaalista tuli normaalia ja pieni lapsi sisälläsi katosi jonnekin, mistä sinä et enää häntä löytänyt.

Ehkäpä sitten myöhemmin tuo pieni lapsi halusi tulla löydetyksi. Ehkäpä tiedottamattasi ajattelit, että kun sinun vuoksesi tuo väkivaltainen läheisesi muuttuisi myös pieni lapsi sisälläsi voisi palata ajassa taaksepäin ja näin korjaantuisi se, mikä joskus hajosi. Ystäväni, tämä varmasti sattuu, mutta oman lapsuutesi tapahtumia et voi muuttaa toista muuttamalla. Sinä et voi häntä parantaa eikä hän tule sinun vuoksesi muuttumaan.

Lasten vuoksi

Saatat ehkä ajatella, että et pärjäisi yksin lasten kanssa. Saatat ajatella, että lapset tarvitsevat ehjän perheen. Lapset tarvitsevat kuitenkin turvaa. Lapsi aistii pelon, jännitteen ja arvaamattomuuden, vaikka väkivaltaa ei tapahtuisi suoraan hänen silmiensä edessä. Kodin ilmapiiri muovaa lapsen hermostoa, käsitystä ihmissuhteista ja omasta arvosta. Se on muovannut myös sinun käsitystäsi.

Lapset voivat oireilla perheen henkistä ja fyysistä väkivaltaa monin tavoin. Oireet voivat näyttää esimerkiksi:

• levottomuutena, ylivilkkautena tai keskittymisvaikeuksina
• vetäytymisenä, surullisuutena tai masentuneisuutena
• raivokohtauksina, uhmakkuutena tai aggressiivisuutena
• univaikeuksina, painajaisina tai yökasteluna
• vatsakipuina, päänsärkyinä tai muina somaattisina oireina
• koulunkäynnin tai ihmissuhteiden vaikeuksina

Rakas ystäväni, jos lapsesi käyttäytymisessä on haasteita, pyydän, että pysähtyisit hetkeksi. Tiedän, että rakastat lastasi ja teet varmasti kaikkesi ja parhaasi. Sinä et ole syyllinen. Haluan kuitenkin sanoa sinulle ääneen, että aina kyse ei ole lapsessa olevasta viasta tai häiriöstä. Joskus parasta lääkettä lapselle on turvallinen ympäristö, jossa keho ja mieli saavat luvan rauhoittua. Lapsesi oireilu voi olla täysin ymmärrettävä reaktio siihen, että hän on joutunut elämään pelon, jännityksen tai turvattomuuden keskellä. Käytöksellään lapsi kertoo: minuun sattuu.

Katkaise kierre

Rakas ystävä, kun uskallat rohkeasti lähteä väkivaltaisesta suhteesta, et tee sitä vain itsesi vuoksi, katkaiset samalla joskus jopa sukupolvelta toiselle siirtyneen kierteen. Teollasi näytät lapsellesi, että ketään ei saa satuttaa eikä kenenkään tarvitse sietää satuttamista. Teollasi opetat, että rakkaus ei tarkoita pelkoa.

Tiedän, että lähteminen voi tuntua pelottavalta, monimutkaiselta ja jopa mahdottomalta, mutta muistathan, että apua on olemassa ja sinulla on oikeus siihen. On luonnollista, että sinua epäilyttää ja ehkä tuntuu, että et ole valmis vielä. Riittää kuitenkin, että otat yhden pienen askeleen kerrallaan. Muista, että sinä et ole heikko. Sinä selviydyt. Lapsillesi annat lahjan. Se lahja on suurinta mitä lapselle voi antaa. Turvallisuus ja rakkaus kantaa läpi elämän.