Kun lapsi haastaa käyttäytymisellään, kyse ei ole huonosta lapsesta. Lapsi yrittää käyttäytymisellään selviytyä tunteista, joita hän ei osaa sanoittaa. Hyvin usein käyttäytyminen kertoo siitä, että lapsi pelkää, häpeää, on pettynyt tai yksinäinen tai kokee ehkä riittämättömyyttä. Lapsi haluaa olla rakas, tärkeä ja turvassa.

Jo hyvin pienikin lapsi oppii nopeasti, milloin vanhempi pysähtyy. Moni lapsi tietää, mitkä ovat ne keinot, joilla saa äidin tai isän katseen nousemaan puhelimesta ja miten vanhemman huomion ylipäätään oikeasti saa. Ikävää on, että tällainen hetki tulee monelle vasta silloin, kun puhe kääntyy ikäviin asioihin ja mistäpä muualta niitä voisi tulla kuin koulusta.

Lapsi ei välttämättä tietoisesti valehtele. Hän on vain oppinut, että kertomalla asiaa tietyllä tavalla, hän saa vanhempiensa rakkautta. Ikävintä on, että joissakin tilanteessa tätä kerrottavaa tarinaa pitää yrittää hankkia kaikin mahdollisin keinoin. Mitä enemmän ”mustia” merkintöjä Wilmassa on, sen parempi. Kun näitä sitten tarpeeksi kertyy, vanhemmat uupuvat ja alkavat pohtia, voisiko vika olla päiväkodissa tai koulussa, ehkä vika on niissä toisissa aikuisissa. Lapsi on oppinut keinot manipuloida toisia aikuisia pysäyttääkseen ja huomiota saadakseen.

Kunpa me aikuiset siis pysähtyisimme niiden arjen ilojen ja onnistumisten sekä tavallisen arjen äärelle. Miten tärkeää olisikin, että lapsi saisi tuntea, että hänen tavallinen elämänsä on tärkeää. Huomion kiinnittäminen hyvään lisää lapsen hyvää käytöstä. Kun me osoitamme lapselle, että meille on tärkeää, että hän on meidän elämässämme, hän oppii, että hän riittää eikä hänen käyttäytymisellään tarvitse yrittää saada huomiotamme. On hyvä toki samalla muistaa myös, että lapsuuteen ja nuoruuteen kuuluu välillä rikkoa rajoja. Siksi rajojen pitäminen ja johdonmukaisuus ovat tärkeitä asioita eivätkä ole positiivisesta huomiosta pois.

#vanhemmuus #turvallinensuhde #lapsenkokemus #kasvatus #hyväksyntä #tunnetaidot #käytösviestii #lapsiperhearki