“Sinä olet aivan liian lepsu.”
“Ja sinä taas liian tiukka.”

Kuulostaako tutulta? Monessa lapsiperheessä kasvatuskeskustelut alkavat viattomasti ja päättyvät väsyneeseen hiljaisuuteen tai kiivaaseen väittelyyn. Yksi haluaa asettaa tiukat rajat, toinen uskoo lempeään kasvatukseen. Ja samalla lapsi seuraa vierestä, kumpi vanhemmista antaa tällä kertaa periksi.

Erilaiset kasvatusnäkemykset ovat yksi yleisimmistä parisuhteen kitkatekijöistä, vaikka niistä puhutaan yllättävän vähän ääneen. Silti lähes jokainen vanhempi joutuu joskus pohtimaan samaa kysymystä: kasvatammeko me edes samalla tavalla?

Lapsen kasvatus herättää tunteita eikä ihme. Vanhemmuus on yksi elämän tärkeimmistä tehtävistä ja jokainen haluaa toimia lapsensa parhaaksi. Silti monessa perheessä huomataan ennemmin tai myöhemmin, että kasvatusnäkemykset eivät aina kohtaa. Toinen painottaa rajoja ja kurinalaisuutta, toinen keskustelua ja lempeyttä. Yksi sallii enemmän vapautta, toinen kaipaa selkeitä sääntöjä.

Erilaiset näkemykset eivät kuitenkaan tarkoita huonoa vanhemmuutta tai epäonnistumista parisuhteessa. Ne ovat täysin tavallinen osa perhe-elämää.

Miksi kasvatusnäkemykset eroavat?

Jokainen vanhempi tuo mukanaan oman historiansa. Oma lapsuus, kasvatustapa, kulttuuri, arvot ja kokemukset vaikuttavat siihen, miten itse toimii vanhempana.

Jos toinen on kasvanut hyvin tiukassa kodissa, hän voi haluta kasvattaa lapsensa täysin päinvastaisella tavalla. Toinen taas voi ajatella, että selkeät rajat luovat turvallisuutta. Molemmat näkemykset kumpuavat usein hyvästä tarkoituksesta.

Eroja voi näkyä esimerkiksi näissä tilanteissa:

• ruutuajan määrä
• nukkumaanmenoajat
• karkkipäivät
• kotityöt ja vastuut
• kurinpito
• tunteiden käsittely
• harrastukset ja niiden määrä

Pieniltä tuntuvat asiat voivat kasautua ja muuttua jatkuviksi riidoiksi, jos niistä ei puhuta avoimesti.

Lapsi huomaa ristiriidat nopeasti

Lapset ovat yllättävän taitavia aistimaan vanhempien väliset erot. Jos toinen sanoo aina “ei” ja toinen pelastaa tilanteen sanomalla “no annetaan nyt”, lapsi oppii nopeasti hyödyntämään tilannetta.

Tämä ei tarkoita, että vanhempien pitäisi olla täysin samanlaisia. Itse asiassa lapselle voi olla rikkaus nähdä erilaisia persoonia ja toimintatapoja. Olennaista on se, että vanhemmat kunnioittavat toisiaan eivätkä riitele kasvatuksesta lapsen edessä jatkuvasti.

Turvallisuuden tunne syntyy siitä, että aikuiset toimivat yhdessä, vaikka eivät olisikaan kaikesta samaa mieltä.

Täydellistä yhteisymmärrystä ei tarvita

Moni vanhempi stressaa siitä, että heidän pitäisi löytää “oikea” tapa kasvattaa lapsi. Todellisuudessa täydellistä mallia ei ole olemassa.

Tärkeämpää kuin täydellinen yksimielisyys on kyky keskustella:

• Miksi tämä asia on minulle tärkeä?
• Mitä pelkään?
• Mitä toivon lapseni oppivan?

Kun keskustelun taustalla olevat arvot tulevat näkyviksi, kompromissien löytäminen helpottuu huomattavasti.

Miten ristiriitoja voisi ratkaista?

1. Puhukaa silloin, kun tilanne ei ole päällä

Keskustelu ei yleensä onnistu keskellä kiukkukohtausta tai kiireistä aamua. Rauhallinen hetki auttaa kuuntelemaan toista paremmin.

2. Valitkaa tärkeimmät yhteiset linjat

Kaikesta ei tarvitse sopia täydellisesti. Usein riittää, että tärkeimmistä asioista löytyy yhteinen suunta:

• turvallisuus
• toisten kunnioittaminen
• arjen rytmit
• rajat

3. Vältä toisen vanhemman mitätöimistä

Jos toinen tekee asiat eri tavalla, se ei automaattisesti tarkoita väärää tapaa. Kritiikki lapsen kuullen lisää helposti vastakkainasettelua. Muista, että kritiikkiä lapsen kuullen myös toisia kasvattajia, kuten opettajia kohtaan on lapsen kannalta väärin.

4. Muistakaa, että vanhemmuus kehittyy

Kasvatus ei ole valmis paketti. Se muuttuu lapsen iän, tilanteiden ja kokemusten mukana. Se mikä toimi taaperolla, ei välttämättä toimi koululaisella.

Erilaisuus voi myös vahvistaa perhettä

Parhaimmillaan erilaiset kasvatusnäkemykset täydentävät toisiaan. Toinen tuo perheeseen pehmeyttä, toinen johdonmukaisuutta. Toinen opettaa rohkeutta, toinen harkintaa.

Lapsi ei tarvitse täydellisiä vanhempia. Hän tarvitsee turvallisia aikuisia, jotka yrittävät parhaansa, rakastavat häntä, toimivat johdonmukaisesti yhdessä ja ovat valmiita oppimaan myös toisiltaan.